?

Log in

Previous 10

Jul. 17th, 2015

For you, dear reader,


For the sake of privacy - I filter. But you are very welcome to add me as a friend and read all the rest. I only want to know who's reading.

Bacione!

Feb. 10th, 2012

Schedule spare time

I'm eager to do so many things but then I have energy for so little.

Everything was so different when I was studying. My studies all together were pretty interesting if you ask me. Of course there's always something that isn't quite what you want to do but all in all, if you can draw, paint and be creative at home - and at the same time cover most of the exams with that.. who can complain? I can't. Anyway, my point is that now I work as a producer which is another kind of creative. Just like graphic design. It has the marketing/money sidedish. As a producer you also have to be pretty fast in all the creativity which is really seldom my cup of tea. I like to be precise and thorough.

So nowadays work makes me quite exhausted. I have all these ideas in the back of my mind but when I get home, it's mostly already 9pm and I can't be organised enough to get everything at home done as well. And yet I have so many things on my mind that I want to do/make: a book of my blogging whilst I was in Italy, blog about all things interesting, photograph more, cook more interesting foods and paint... and write... take courses for better finnish and english, learn to be a better jewelry maker. Have good time to read! And most of all, not have to schedule all this.

Feb. 6th, 2012

Hmm,

I miss human contact.

Work is much better than a year back but it's starting to get to me that I read through band exchange and they tell each other they miss each other (wow, what a sentence). Then last Thursday we had a very belated pre-Christmas party with the company (we are 3 in total) and a few ex-employees. I don't know much about this business and I just don't have much to put into conversations when I'm not invited to join.

All in all, it amazes me how little people actually ask me or anyone at all about them. Everyone is so busy with their own stuff that it is seldom you hear someone you just met, really interested in who you actually are and what you are doing. Or even just how are you...

Maybe I grew up in a friend group where everyone was welcome and later found such a friend group in university as well - that I've been blessed with the bubble for so long. People are ignorant (and I'm shy).

Is it wrong to long for longing?

Good morning dear diary,

I have not written here in a long long time but now is the time when I feel like I really need a diary again. I need to express myself! Why now? (1) I feel lonely with my thoughts, (2) I miss my expressive and poetic way of writing and (3) experiencing things. I miss myself.

Also I was reading through some posts I wrote when I was going and in Italy in 2007. I was such a believer! Now I'm turning in a cynic and I want to prevent it - eventually. Before that I might need to lend it all out somewhere. People around me, seem to be getting enough of my moodiness. I can't blame them! I can really be a handful.

But here we go. I just have to take the time to write now!
Tags:

Jul. 23rd, 2010

Elämännälkä

Sydän raukka. Se ei jaksa mun elämännälkää. Niin ei jaksa myöskään ihmiset mun ympärillä.

(22:15:16) Milla: saanko vuodattaa vähän sydäntä, kun mulla on vähän yksinäinen olo tän asian kanssa ja ihmiset tuntuu niin kiireisiltä ettei ne ehkä jaksais kuunnella mua
(22:15:30) Hona: kerro ihmeessä
(22:15:35) Hona: mulla ole kiire mihkään
(22:15:45) Hona: aina löytyy sen verta aikaa..
(22:16:18) Milla: kun musta tuntuu, et oon aina hirveen nopee toimissani ja sit ihmiset ei jaksa enää kuunnella kun oon vähän väliä hiukan rikki.
(22:16:51) Hona: ehkä ne ei vaan pysy kärryillä..
(22:17:30) Milla: voi olla sekin, mut musta tuntuu, ettei niitä oikeen enää huvitakkaan pysyä. nyt havahduin siihen etten tiedä kelle puhuisin.


C teki mulle inhottavan tempun viikonloppuna ja suutuinkin sille ekaa kertaa koskaan ihan tuimasti. Itkin sen kaverille/kämppikselle taksissa, se lohdutti ja järjesti asiat niin, että mun ei tarvinnut kuunnella edes typerää taksikuskin sättäämistä mun espanjantaidosta. Olin aivan apeissani ja särkynyt. Mutta – mikään – ei parantanu särkynyttä paremmin kuin se anteeksipyyntö, jonka seuraavana päivänä sain! Se kattoi kaiken, oli rehellisin, kaunein ja varmasti aidoin, jonka olen keneltäkään saanut tai edes sivullisena kuullut.

Ollaan yhtä sekaisin – minä ja hän. Ulkona kuin lumiukot - ja niin samoista asioista. Ja podetaan elämää samanlaisella nälällä.

Kertoi kokevansa itsensä todella yksinäiseksi Barcelonassa, eikä siksi halua missään nimessä menettää tätä ystävyyttä. Tuntee itsensä tavanomaista hyväksytymmäksi. Ne ihmiset siellä, jotka itsekin tunnen, ei välttämättä aina pidä sen tavasta toimia. Minkä ymmärrän osittain. (Keskustelun jälkeen huomasin niiden käyttäytyvän ystävällisemmin mua kohtaan kuin C:stä.) C tietää, mutta on pelle niiden kesken kuitenkin. Silti sen sydän kaipaa hyväksyntää, eikä se tiedä mitä muutakaan olisi.

Sitä hyväksyntää on vaikea saada, jos käy vaan ihmisten hermoille tai sekoittaa alituisesti niiden päät. Siinä ollaan onnistuttu taidokkaasti molemmat tahoillamme - nyt myös yhdessä toisillemme. Ja mun sydäntä särkee ihan hirvittävästi myös se, että mä en voi tehdä mitään muuta kun katsoa sen surusta kiiltäviä silmiä. Mä en voi olla ne kaikki kaverit ja se vähä mitä voin tällä välimatkalla (ja yhteydenpidon tasolla) tehdä, osoittaakseni, että se ansaitsee kaiken kaipaamansa kunnioituksen ja hyväksynnän mitä kaipaakin. Vaikka nekin pitää osittain ansaita.

Ja aivan samalla tavalla, kun minä, C hakee syytä maanrajoista. "Ehkä minun pitäis mennä takas Kolumbiaan - tai ehkä jonnekin muualle... ehkä vaan pois täältä."

(22:46:53) Milla: ongelma on ehkä se, että mulla on niiiin hirvittävästi rakkautta sisällä jota haluisin jakaa ja suomessa se ei todellakaan tunnu olevan mahdollista.
(22:46:59) Milla: täällä tuntuu että tukehdun ja pakahdun.
(22:47:10) Milla: eikä mistään tunnu löytyvän samanlaisia ihmisiä.
(22:47:45) Milla: tai ketään semmosta, jonka kanssa voisin jakaa sen elämännälän ja rakkauden kaipuun. eikä sen tarvis olla joku mies. olis ees joku kaveri. joku.
[puhetta ulkomaille muutosta]
(23:04:03) Milla: mutta silti mun sydän särkyy siitä [että tiedän jotkut haluni harhaanjohtaviksi]. enkä silti oikeen luota siihen intuitioon.
(23:04:11) Milla: koska mä en halua luottaa.
(23:04:31) Milla: mä haluun uskoa, että nyt jo jossain joku vois auttaa mua tän pakahduttavan rakkaudenmäärän kanssa :) aina kun näyttää siltä, että se vois olla mahdollista.


Mä en tiedä minne sovellun ja kenen kanssa. Ja sitä sisäistä ääntä, joka ajaa mua eteenpäin... mä en halua tukahduttaa sitä, vaikka se satuttaa mua aika ajoin.

Kiitos Hona!

Feb. 9th, 2010

(no subject)

http://mnmlist.com/less/

Jan. 17th, 2010

Balkan Beats for you

Jeeeeee!

Oikeesti on vaikeeta olla hypettämättä matkustamista. Marcel sano, että matkustaminen tuo esiin ihmisten piileviä puolia, koska matkalla tapaa uusia ihmisiä, jotka tukee niitä puolia, joita ei arkielämässä pitkäaikaisten ystävien, tuttavien ja perheen kanssa välttämättä tule esiin. Monet sanoo, että lomalla ruvetaan villiksi ja vapaiksi, eikä nähdä vastuuta mistään. Se ei välttämättä ole totta. Tulee vain esiin toinen puoli. Siihen vaikuttaa jo kohdemaan kulttuurikin. Jotkut toki kapinoi matkustaessaan.

Kanaria oli upeeta. Tunnen sisäisen hippini nousevan pintaan taas ja haluan lisää sitä eliksiiriä, joka tekee elämästä elämisen tuntuista. Mä rakastan elämää. Se on kaunista ja se mahtuu reppuun. Kotiin tullessa tuntuu aina väärältä, että on niin paljon tavaraa ympärillä. Tietenkin on ihanaa myös tietää, että on koti... jossain. Mutta aina kun palaan, haluan lähteä taas. Lähteminen on nostalgista.

Kanarialla istuin bussissa, nokka kohti lentokenttää. Vasemmalla puolella vilisti maiseman keskellä lato, jonka seinään oli kirjotettu isoin kirjaimin:

ESTODOTUYO

Es todo tuyo. It's all yours.


Nov. 29th, 2009

(no subject)

Kaksitoista kappaletta, joita rakastan ja joilla on erityinen merkitys. Ne puhuttelee, nostaa vahvoja tunteita tai on vain jäänyt mieleen jostain syystä.

1. Scandinavian Music Group - Säälittävä syksy
2. Willie Colón - El Gran Varón
3. Green Day - Good Riddance
4. Norah Jones - Sunrise
5. Don Omar - Quimica
6. Say Anything - Wow, I Can Get Sexual Too
7. Astrid Swan - Poverina
8. Regina Spektor - Samson
9. Elvis Presley - Burning Love
10. Sia - Breathe Me
11. Ludovico Einaudi - I giorni
12. Jovannotti - L'ombelico del mondo

Nov. 3rd, 2009

(no subject)

It is the element of surprise that makes life worth while. So why do we fight it and try to ruin it?

Today I went to the supermarket. I had been at school all day writing. My eyes had shopping bags underneath and I was just walking in a kind of a tired trance. Then a guy looks at me, he looks at me and smiles. When I feel at my worst and I'm not even begging for attention. When I wear the clothes that make me feel the least of a woman. And someone smiles at me, gives me a glance and makes me visible from all the other crowd - even if it's just for the two of us.

That is to live for. That is what makes the world go round in the most pleasant way. When two strangers make each other visible for a moment.

Previous 10